
1650-luvulta lähtien linnan tärkeimmäksi lähestymissuunnaksi tuli eteläportti, koska Kajaanin kaupunki oli kasvanut etelärannalle. Lähikuva asemakaavasta vuodelta 1659.
Linna oli rakennettu saarelle puolustuksen helpottamiseksi. Normaalioloissa linnan läpi sai kuitenkin kulkea, samalla haluttiin valvoa venäläisten kauppamiesten menoja. Linnaan johti kaksi puusiltaa joen molemmilta puolilta. Pohjoispuolen portti oli aluksi pääportti, joten sen puoleinen silta oli varustettu sorvatuin pylväin. Pohjoisrannalla oli lisäksi rannan suuntainen pitkä laituri, peräti 325 kyynärää (195 metriä) pitkä. Etelän puoleinen silta oli 152 kyynärää (90 metriä) pitkä.
Kajaanin linnan portit ovat olleet puolustuksen heikko kohta. Porteille pääsyä on pyritty rajaamaan niille suunnattujen ampuma-aukkojen ja nostosiltojen avulla. Siltoja pitkin edenneet kutsumattomat vieraat ovat joutuneet katselemaan, kuinka linnanportit on suljettu ja nostosillat nostettu heidän edessään.
Kajaanin linnan nostosillat mainitaan eräissä 1600-luvun lähteissä. Nostosiltojen ulkomuodoista ja rakenteista ei ole säilynyt paljoa tietoa. 1660-luvulta peräisin olevaan karttaan on kuitenkin merkitty toisen portin kohdalle "ett rum der Windbron op drages genom Taket". Ainakin tämä silta on siis nostettu ylös porttikäytävän päällä olevaan huoneeseen kulkeneiden vaijereiden tai köysien avulla.
Linnan puolustamiseen kuului lisäksi linnaa kiertävä paaluvarustus. Se tehtiin junttaamalla tukkeja pystyyn tiukaksi riviksi. Linnan ja paaluvarustuksen väli täytettiin kivenlohkareilla. Vuonna 1714 linnan suojaksi rakennettiin myös niin sanottuja espanjalaisia ratsuja eli vinoon sojottavia teräväkärkisiä paalurakennelmia.


Paaluvarustus on kadonnut, mutta rantalouhikko näkyy tässä 1880-luvulla otetussa valokuvassa. Museovirasto/HKA.