Kajaanin linnan kivet on pääasiassa kerätty irtolohkareina lähiseudulta. MV/RHO Sanna Ihatsu 2003.
Kun Kajaanin linnaa rakennettiin, pyrittiin käyttämään mahdollisimman paljon lähiseutujen tarjoamia rakennusmateriaaleja. Materiaalien hankkiminen oli kova työ, johon alueen talonpojat velvoitettiin osallistumaan. Kuljettamiseen käytettiin enimmäkseen proomuja, talvella myös rekiä.
Tärkein materiaali oli luonnonkivi, jota louhittiin ja kerättiin lähiseuduilta. Rakentamiseen kelpasi moni kivilaji ja linnan muurikivet ovatkin vaihtelevan näköiset. Muuraamiseen tarvittavan kalkkilaastin valmistusta varten louhittiin kalkkikiveä todennäköisesti Paltamon Melalahdesta. Vuodelta 1611 löytyy maininta linnassa olevasta kalkkiuunista, sekä linnan omasta kalkinpolttajasta Staffan Olofssonista.
Luonnonkiven lisäksi muuraamiseen tarvittiin tiiliä, joita poltettiin lähiseudun savesta. Tiilenpolttoon sopivan saven etsimiseen lähiseuduilta kului monta vuotta. Tiiliä käytettiin linnan yksityiskohtien, kuten uunien, hormien ja ikkunanpielien muuraamiseen.
Puuta tarvittiin suuria määriä. Metsät oli hakattu laajalta alueelta linnan ympäristöstä. Avoin ympäristö helpotti myös linnan puolustamista. Puusta tehtiin rakennustelineitä, palkkeja, kattorakenteita, ovia ja kalusteita. Puuta kului paljon puuta polttopuuna tiilen- ja kalkinpoltossa, sekä linnan huoneiden lämmittämisessä. Linnan ensimmäinen rakentaja Isak Behm pyysi kuninkaalta sahamestaria ja sahanteriä rakentaakseen linnan lähelle sahan.
Rautaiset osat olivat arvotavaraa ja ne mainittiin aina inventaarioluetteloissa. Rakennuksista lueteltiin mm. uunipellit ja oven saranat. Muurien vahvistamiseksi tarvittiin muuriankkureita. Lyijyä ja lasia ikkunoita varten tilattiin ulkomailta.

Lasia ja lyijyä tuotiin ulkomailta. MV/RHO Soile Tirilä 2003.